”Erittäin hyvä koulutus, yksi parhaista missä oon ollut.”

”Erittäin hyvä koulutus, yksi parhaista missä oon ollut.” – Palaute Turun ja Jyväskylän yliopistojen opetusyhteistyöstä

Kuluneen kevätlukukauden aikana 95 varhaiskasvatuksen opettajaa saivat päätökseen opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman täydennyskoulutuksen, joka suunniteltiin ja toteutettiin Turun yliopiston ja Jyväskylän yliopiston välisenä koordinoituna moniammatillisena ja -tieteisenä opetusyhteistyönä vuosina 2019-2021. Koulutukseen osallistui sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulutaustaisia varhaiskasvatuksen opettajia. Tavoitteena oli syventää opettajien tietämystä, laaja-alaista valmiutta tukea lasten kehitystä ja oppimista monimuotoisissa lapsiryhmissä sekä edistää pedagogista osaamista ja johtamista työyhteisöissä.

Monimuoto-opetuksena järjestetty koulutus (15 opintopistettä) toteutettiin 1,5 vuoden ja 1 vuoden kokonaisuuksina. Opintojaksojen tavoitteet, sisällöt ja materiaalit olivat samoja, mutta Jyväskylän toteuttamassa lyhyemmässä koulutuksessa etäopetusta ja itsenäistä työskentelyä oli enemmän kuin pidemmässä koulutuksessa. Monimuoto-opetus mahdollisti opiskelun myös COVID-19 pandemian aikana varhaiskasvatustyön ohessa ja yliopistokaupunkien ulkopuolella, mikä osaltaan tasasi laadullisia eroja varhaiskasvatuspalveluissa ja vähensi alueellista eriarvoisuutta.

Täydennyskoulutus toteutettiin tiiviissä yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Osaamisen yhteisloikka -hankkeen kanssa pääasiassa tieto- ja viestintätekniikan avulla (mm. asiantuntijaluentoja, e-opetusmateriaaleja ja digitaalisia materiaaleja ja oppimistehtäviä), koska tarkoitus oli niveltää perus- ja täydennyskoulutus tiiviimmin toisiinsa tavoitteelliseksi, yhteisvaikutteiseksi ja tutkimusperustaiseksi jatkumoksi. Joka toinen kuukausi järjestettiin lähipäiviä tai vastaavasti etäyhteyksiä hyödyntäviä webinaareja. Harjoitustehtävät ja kehittämistyöt kytkettiin tiiviisti osaksi työyhteisöjen, päiväkotien ja osallistujien tarpeita ja yhteistyötä vanhempien kanssa lapsen kehityksen tukemisessa.

Turun yliopistossa kerätyn palautteen mukaan monimuotoisesti toteutettu täydennyskoulutus lähipäivineen (ja vuonna 2020-2021 pelkästään etäyhteyksin) palveli moninaista kohdejoukkoa. Työkokemuksesta riippuen se toimi tietojen päivityksenä tai syventäjänä. Esimerkiksi sosionomitaustaiset opettajat kokivat koulutuksen syventäneen heidän ymmärrystään lapsen kielenkehityksestä ja monikulttuurisuudesta, ja alanvaihtajat kertoivat sen auttaneen heitä nivomaan aiempaa osaamistaan osaksi varhaiskasvatuksen opettajan työtä. Jyväskylän yliopistossa kerätyn palautteen mukaan koulutus syvensi hyvin (86 %) tai erinomaisesti (14 %) osaamista lasten kielellisten taitojen kehittymisestä ja erilaisten identiteettien tukemisen merkityksestä sekä kielitietoisesta pedagogiikasta.

Jyväskylän yliopistossa vuonna 2020 rekrytoidut opettajat kokivat yksivuotisen, pelkästään etäyhteyksin toteutetun monimuotokoulutuksen vastaavan erittäin hyvin tavoitteisiin, syventäneen osallistujien ammatillista osaamista ja antaen uutta intoa varhaiskasvatuksen pedagogiikan kehittämiselle omassa työyhteisössä arvosanalla 4,44 (asteikolla 1-5).

”Erittäin hyvä koulutus, yksi parhaista missä oon ollut. Paljon saanut eväitä ja    kehitettävää omaan työhön.”

”Kiitos tosi paljon, intoni varhaiskasvatustyöhön on taas syttynyt.”

Myös kouluttajat kokivat erityisesti lähipäivät antoisiksi, koska tietämys eri yliopistojen tutkinto-ohjelmista ja kollegoiden tieteellisestä osaamisesta syveni.

Täydennyskoulutuksen kesto koettiin sopivaksi. Erityistä kiitosta sai lähipäivien ja verkkoalustan monipuoliset asiantuntijaluennot ja tehtävät, kuten oman vuorovaikutuksen reflektointi ja työtiimissä toteutettavat arvioinnit. Koulutuksen sisällöt koettiin yleisesti hyvin (29 %) jopa erittäin mielekkäiksi (71 %), opiskelijaryhmän tukea pidettiin erittäin tärkeänä oppimisessa samoin kehittämistehtäviä oman työn, tiimin, työyksikön tai kunnan varhaiskasvatuspalvelujen kehittämisessä (mm. kieli- ja kulttuuritaustaisten perheet ja lapset). Erityisesti laadukkaat luennot, keskustelut ja työskentely oman työtiimin kanssa tarjosi lisätietoa ja uutta materiaalia laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön.

”Parasta antia olivat mielestäni monipuoliset ja hyvin valikoidut luennoitsijat. Mahtavaa ja inspiroivaa kuulla erityisesti varhaiskasvatuksen kentällä pitkään monipuolista tutkimustyötä tehneitä asiantuntijoita.”

”Itsenäisessä työskentelyssä pääsin myös itse arvioimaan omaa työskentelyä ja havainnoimaan omaa toimintaympäristöä.”

”Uusi ja monipuolinen tutkimustieto antoi valmiuksia kohdata ja tukea eri kulttuuritaustaisia perheitä ja lapsia.”

”Keskustelut ja materiaalien vaihto/vertailu sekä itsereflektio tukivat oppimista.”

Omaa ammatillista oppimista ja kehittymistä edisti erityisesti monipuoliset asiantuntijoiden luentotallenteet, webinaarit, tiedeperustaiset ja työelämälähtöiset tehtävät, jotka myös monipuolisesti edistivät työtiimin yhteistä pedagogista keskustelua ja vahvisti yhteistyötä perheiden kanssa. Oppimispäiväkirja tuki omaa reflektointia. Opiskelijalähtöisyys, aikataulullinen jousto, opintojaksojen kokonaisuudet verkkoalustoilla ja kouluttajien kannustava asenne saivat kiitosta.

”Oppimispäiväkirjaa kirjoittaessa on tehnyt paljon reflektointia, mikä on ollut todella opettavaista ja olen sen myötä saanut lukuisia oivalluksia ja kirkastuksia työhöni ja ammatillisuuteeni.”

Haasteina koettiin yhteisen ajan puute ja työyhteisön muutokset työtiimin osallistamisessa, ajankäyttö, työn ohessa opiskelu sekä erityisesti korona-ajan tuomat muutokset omiin resursseihin tai työtilanteeseen. Esimiehen tuki vaihteli. Ainoastaan 1/3 sai käyttää työaikaa opintojen suorittamiseksi. Kuitenkin työyhteisön ja johtajan tuki, selkeä opetussuunnitelma, opintojen sisältö ja opintoihin varattava aika olivat opintojen suorittamisen kannalta keskiössä. Alussa etäopiskelu haastoi, mutta jälkikäteen osallistujat olivat tyytyväisiä siitä, että oppivat tärkeitä tietoteknisiä taitoja. Jatkossa toivottiin vastaavanlaista koulutusta varhaiskasvatuksen lastenhoitajille, jolloin kaikki moniammatillisen työtiimin jäsenet voivat yhdessä kouluttautua.

”Koulutus kokonaisuudessaan syvensi omaa ammatillista osaamistani ja antoi eväitä työstää koulutuksen aiheita koko päiväkodin henkilöstön kanssa.”

”Koulutuksen sisältö oli hyvin ja selkeästi rakennettu ja vastasi todella hyvin tämän hetkisiä koulutustarpeitani. Toteutus oli selkeä ja monipuolinen mm. koulutuskokonaisuudet, ohjeet ja toteutustavat. Todella paljon kiitoksia kaikille koulutuksesta vastaavilla suunnittelijoille ja tutor-opettajille!”

”Kiitos paljon, tämä oli erinomainen koulutus! Olen suositellut tätä monille, jos vaan koulutus toteutuu jälleen.”

Täydennyskoulutuksen palautekyselyyn vastanneiden oman arvion mukaan koulutuksen sisällöt ja kehittämistehtävä ovat hyödyttäneet välillisesti keskimäärin 15 työyhteisön jäsentä per osallistuja. Jos arvioidaan, että jokaisella osallistujalla oli vähintään 8 lasta ryhmässään, koulutus on hyödyttänyt noin tuhatta lasta ja välillisesti toistatuhatta vanhempaa.

Palautteet vahvistavat käsityksiämme monimuoto-opetuksen vaikuttavuudesta alalle jo sitoutuneiden varhaiskasvatuksen opettajien täydennyskoulutuksessa. Yliopistojen välisen hedelmällisen opetusyhteistyön avulla voitiin uudistaa varhaiskasvatuksen alan pedagogisia toimintakulttuureja, vastata työyhteisöjen kehittämistarpeisiin, tukea varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden käyttöönottoa sekä edistää kielellistä moninaisuutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta varhaiskasvatuksessa. Lupaavasti alkanut kahden yliopiston välinen yhteistyö jatkuukin muiden koulutusalalla toimivien yliopistojen kanssa (ks. Valtakunnallinen monimuotokoulutus varhaiskasvatuksen opettajaksi, https://tuhatplus.fi/).

Lämmin kiitos kaikille monimuoto-opetukseen osallistuneille opiskelijoille ja opettajille (ks. tarkemmin Työryhmät)!

Kesäisin helleterveisin

Erikoistutkija Satu Laitinen, Turun yliopisto

Yliopistonopettaja Erja Rautamies, Jyväskylän yliopisto

Professori Niina Rutanen, Jyväskylän yliopisto

Professori Maarit Silvén, Turun yliopisto

Iloisia koulutusuutisia!

Ensimmäiset maahanmuuttajataustaiset varhaiskasvatuksen opettajat ovat saaneet pätevöitymisopintonsa valmiiksi COVID-19 pandemiasta huolimatta. Onnittelemme heitä lämpimästi!

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja Turun yliopiston opettajakoulutuslaitoksen sekä Brahea-keskuksen järjestämä pätevöitymiskoulutus kohdistui varhaiskasvattajiin, joilla oli ulkomailla suoritettu ja Opetushallituksessa ehdollisesti rinnastettu lastentarhanopettajan tutkinto. Monimuoto-opinnot toteutettiin tiiviissä yhteistyössä Osaamisen yhteisloikka -hankkeen kanssa pääasiassa tieto- ja viestintätekniikan avulla. Myönnetyllä avustuksella edistettiin maahanmuuttajataustaisten varhaiskasvattajien työllisyyttä ja vastattiin nopeavaikutteisesti valtakunnalliseen varhaiskasvatuksen opettajapulaan sekä edistettiin jatkuvaa oppimista kuten hakeutumista alan maisteri- ja tohtoriopintoihin.

Pätevöitymiskoulutukseen osallistuneilta kerättiin palautetta suorittamistaan varhaiskasvatuksen ammatillisista opinnoista, niiden sisällöistä ja toteutuksesta puolistrukturoidulla ryhmähaastattelulla. Monimuotoisesti toteutetut opinnot olivat osallistujien mielestä erittäin merkityksellisiä, ne syvensivät aiempaa koulutusta ja nivoivat heidän osaamista osaksi varhaiskasvatuksen opettajan työtä suomalaisessa varhaiskasvatuksessa.                   

”Mahtava koulutus. Nautin paljon ja sain hyödyllistä tietoa, jota voin  soveltaa työssäni jatkossa.” (varianttiopiskelija 2)

 ”Mukavat opinnot.” (varianttiopiskelija 4)

Koulutuksen sisällöt he kokivat erittäin mielekkäiksi. Omaa ammatillista oppimista ja kehittymistä heidän mukaan edisti erityisesti etäopetuksen ja verkkoalustan monipuoliset ja laadukkaat asiantuntijaluennot, webinaarit sekä tutkimusperustaiset ja työelämälähtöiset tehtävät, kuten oman vuorovaikutuksen reflektointi sekä tiivistelmät ja esseet.

 ”Osaamisen Yhteisloikka -verkkoalustan videot (asiantuntijaluennot) olivat loistavat. Niistä oli helppo omaksua tietoa.”(varianttiopiskelija 1)

”Vaikka kirjoitustehtävät veivät aikaa, niiden työstäminen lisäsi ymmärrystä ja auttoi asian prosessoinnissa.”(varianttiopiskelija 1)

”Olen tykännyt videoista (asiantuntijaluennot), etädemoista ja muusta materiaalista. Suurkiitos koulutuksen järjestäjälle, että on tehty paljon töitä koulutuksen materiaalin työstämiseen.”(varianttiopiskelija 3)

Hyvä koulutus ja erityisesti hyvät asiantuntijavideot, joita oli mahdollista kuunnella kävelylenkillä. Sain paljon vinkkejä myös etädemoista.” (varianttiopiskelija 6) 

Kiitosta sai lisäksi työskentely päiväkodissa harjoittelujaksoilla, joka tarjosi pedagogisia keskusteluja sekä arvokasta tietoa suomalaisesta varhaiskasvatuksesta ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön.

”Sain paljon hyötyä ja tukea oman osaamiseni kehittämiseen varhaiskasvatustyöhön harjoittelussa videoiduista pedagogisista leikki- ja toimintatilanteista sekä niiden analysoinnista ohjaavan opettajan avulla.” (varianttiopiskelija 6)                          

”Opettava ja kehittävä koulutus. Opin monia asioita suomalaisesta      varhaiskasvatuksesta. Erityisesti harjoittelu päiväkodissa työelämälähtöisten tehtävien tekeminen opetti paljon, ja se olisi voinut olla pidempi, sillä opin päivä päivältä yhä enemmin.” (varianttiopiskelija 5)    

”Vaikka olen jo reilu kymmenen vuotta työskennellyt suomalaisessa varhaiskasvatuksessa, koulutus sai minut ymmärtämään, että voin silti vielä kehittää omia työyhteisötaitojani kuin sitä kautta työyhteisöäni.” (varianttiopiskelija 1)

Ansiokasta oli myös päiväkodin tiimin jäsenten antama kiitos pätevöitymiskoulutuksen erittäin laadukkaasta ja hyvästä materiaalista.

”Päiväkodin varhaiskasvatuksen opettaja kehui ja ilahtui nähdessään oppimateriaalini, että hänkin, työelämässä oleva, sai uutta tietoa sovellettavaksi omaan työhön.” (varianttiopiskelija 2)

Koulutuksen vaikuttavuudesta kertovat myös opiskelijoiden sivistystoimista saamat yhteydenotot kiinnostuksesta palkata heidät pätevöitymiskoulutuksen jälkeen.

Työn ja opiskelun yhteensovittaminen sekä COVID-19 pandemia toivat haastetta opintojen aikana, mutta kouluttajien kannustava asenne sekä opiskelijaryhmän ja työnohessa opiskelleiden työantajan tuki olivat opintojen suorittamisen kannalta keskiössä.

”Oma opiskelijaryhmä oli pieni, jossa oli helppo kommunikoida ja keskustella  ajatuksista.” (varianttiopiskelija 5)

”Neuvottelu työnantajan kanssa auttoi minua saamaan aikaa opintojen suorittamiselle.” (varianttiopiskelija 1)

Pätevöitymiskoulutuksen monimuotototeutus auttoi yhdistämään myös opiskelun ja muun elämän, kun opintoja pystyi suorittamaan ajasta ja paikasta riippumatta.          

”Minulla on perhe ja pelkästään iltaopetus ja iltaisin tehtävät opinnot olisi ollut haastava minulle. (varianttiopiskelija 4)

Monimuotokoulutus mahdollisti opiskelun myös COVID-19 pandemian aikana osin varhaiskasvatustyön ohessa ja yliopistokaupunkien ulkopuolella. Osallistujien palaute puoltaa sellaisten varhaiskasvattajien jatkokouluttamista, jotka ovat jo sitoutuneet työskentelemään alalla. Palautteet vahvistavat käsityksiämme tarpeesta kehittää edelleen monimuoto-opetusta ja jatkotoimena olemmekin verkostoyhteistyönä hakeneet ja saaneet muiden koulutusalalla toimivien yliopistojen kanssa opetus- ja kulttuuriministeriöltä rahoitusta monimuotoisen opetusyhteistyön kehittämiseksi ja toteuttamiseksi (ks. Valtakunnallinen monimuotokoulutus varhaiskasvatuksen opettajaksi, https://tuhatplus.fi/).

Parhain kesäterveisin

Satu Laitinen ja Maarit Silvén

Kielellisen toimintakyvyn arviointi ja tukeminen

Osaamisen yhteisloikka –hankkeen täydennyskoulutuksen lähipäivässä 22.3.2019 puhuin lyhyesti kielen ymmärtämisen ja tuottamisen pulmien ilmenemisestä lapsen arjessa. Erityisesti ymmärtämisen vaikeudet saattavat jäädä herkästi huomiotta. Kielen ymmärtämisen kehityksen tukeminen on kuitenkin tärkeää sekä vuorovaikutuksen, puheen tuoton kehittymisen ja oppimistaitojen edellytysten kannalta.

Kun puhuttu kieli ei riitä kommunikoinnin ja oppimisen välineeksi, voidaan lasta tukea tekemällä kieli näkyväksi esimerkiksi tukiviittomien, kuvien tai piirtämisen avulla. Tärkeää on tuottaa visuaalinen tuki puhuttujen sanojen kanssa samanaikaisesti, jolloin lapsi kykenee muodostaa yhteyden kuulemaansa sanaan. Lapsi oppii mallista. Kun aikuinen käyttää puhetta tukevia keinoja, hyödyntää myös lapsi niitä oman ilmaisunsa tukena.

Kieltä tuettaessa aikuisen on hyvä seurata lapsen mielenkiinnon kohteita ja odottaa lapsen tekemää kommunikointialoitetta. Silloin aikuinen nimeää lapsen huomion kohteen. Kun lapsi osaa nimetä asian jo itse, aikuinen voi laajentaa lapsen ilmausta 1-2 sanan verran. Vuorotteleva, kieltä tukeva keskustelu syntyy aikuisen pitäessä lasta aiheessa ja kannustaessa puhumaan lisää esittämällä kysymyksillä, laajentamalla lapsen ilmausta ja auttamalla lasta ilmauksen muotoilemisessa. Puheen vastaanottoa tukee aikuisen rauhallinen, selkeä puhe sekä katsekontakti ja huulion tarjoama visuaalinen tuki.

Lähipäivässä keskustelua herätti arviointi. Osallistujia mietitytti missä vaiheessa lasta tulee ohjata tarkempiin tutkimuksiin, miten saada vanhemmat suhtautumaan niihin myönteisesti ja millä tavalla arvioida monikielisten lasten oman äidinkielen tasoa.

Suosittelisin arvioimaan lapsen kielellistä toimintakykyä ja kirjaamaan havainnot ylös.

Puheen ymmärtämistä voi arvioida esimerkiksi kysymällä:

    • Hakeeko lapsi kontaktia, tekeekö kommunikointialoitteita, millä tavoin?
    • Ymmärtääkö lapsi yksittäisiä ohjeita pelkän puheen avulla?
    • Ovatko moniosaiset ohjeet vaikeita noudattaa? Täytyykö annetut ohjeet pilkkoa?
    • Osoittaako lapsi ymmärtävänsä erilaisia käsitteitä, abstrakteja sanoja tai meneillään olevan tilanteen ulkopuolista puhetta?
    • Oppiiko lapsi helposti uusia nimiä tai sanoja vai tarvitseeko hän useamman toistokerran, että sanat jäävät mieleen?
    • Onko lapsen leikki kuvitteellisesti ja juonellisesti taitavaa vai yksipuolista ja toistavaa? Leikkiikö lapsi kuvitteellista leikkiä vai tyytyykö tutkimaan ja järjestelemään leluja?
    • Ymmärtääkö lapsi esitettyjä kysymyksiä? Mitä kysymyssanoja hän ei ymmärrä?
    • Ymmärtääkö lapsi pelien ja sääntöleikkien ohjeet?
    • Tuleeko kaverien kanssa runsaasti ristiriitoja? Jos tulee, millaisia ja missä tilanteissa?
    • Leikkiikö lapsi yksin, rinnakkaisleikkiä vai yhteisleikkiä?

Puheen tuottoa voi arvioida esimerkiksi kysymällä:

    • Miten lapsi ilmaisee itseään? Tarvitseeko hän puhetta tukevia apukeinoja?
    • Tuottaako lapsi sanoja eri sanaluokista?
    • Pystyykö lapsi muodostaa lauseita, ovatko ne kieliopillisesti oikeita?
    • Käyttääkö lapsi ilmaisussaan monipuolisesti esim. aikamuotoja, käsitteitä, abstrakteja sanoja? Ilmaiseeko tunteita sanoin?
    • Kertooko lapsi asioista johdonmukaisesti? Onko lapsen kerronta ymmärrettävää ilman tarkentavia lisäkysymyksiä?
    • Onko lapsen puhe riittävän ymmärrettävää? Tarvitseeko silloin avukseen puhetta tukevia keinoja?

Toimintakykyyn liittyviä kysymyksiä voi antaa myös vanhemmille mietittäväksi lapsen kotikielen osalta. Mikäli lapsen kielellisessä toimintakyvyssä on havaintojenne mukaan tuettavaa, miettikää arjessa toteutettavia tukikeinoja juuri havaintojenne pohjalta suunnitellen. Arjen havainnot ja tukikeinot antavat tärkeää tietoa myös mahdollista jatkotutkimusta ajatellen. Siksi omat arjen havaintonne taitojen tukemisen taustalla ovat tärkeitä. Puheterapeuttia tai kiertävää erityislastentarhanopettajaa voi tarvittaessa konsultoida. Puheterapeutin tms. tutkimuksiin lapsi kannattaa ohjata mieluiten aikaisemmin kuin myöhemmin. Mikäli koette tutkimustarpeen, kannattaa asia ensin perustella itselle. Mitä lisäarvoa tutkimuksiin ohjaaminen tuo lapsen oppimiseen tai kehitykseen? Konkreettisen vastauksen muotoilu auttaa myös vanhempia ymmärtämään, mitä tutkimus käytännössä tarkoittaa. Perustelu voi olla tarpeen myös kasvattajan kannalta, esim.: ”Haluamme lisää tietoa miten lapsen taitoja voidaan tukea tai mihin erityisesti tulee kiinnittää huomiota”.

Antoisia hetkiä ja ONNISTUMISEN OIVALLUKSIA kielen tukemisen parissa!

Eeva Asp
FM, puheterapeutti
väitöskirjantekijä Jyväskylän yliopistossa

Aikaa ajattelulle, kehittymiselle ja kehittämiselle

Osaamisen yhteisloikka -hankkeen täydennyskoulutuksen tavoitteena on syventää varhaiskasvatusalan ammattilaisten pedagogista osaamista lasten kielellisten taitojen ja identiteetin tukemisessa. Lähipäivien asiantuntijaluennoilla on käsitelty lasten kielen kehitystä, varhaisia vuorovaikutussuhteita, monikielisyyttä ja -kulttuurisuutta sekä varhaiskasvatussuunnitelmien laatimista.

“Kerrankin saa pohtia asioita rauhassa… Ja kehittämiselle jäi aikaa”, totesi eräs lähipäivään osallistunut varhaiskasvatuksen opettaja. Kokemuksesta tiedän, että varhaiskasvatuksen arki on toisinaan hyvin hektistä ja ajatustyöhön on järjestettävä erikseen aikaa. Siksi pidämme tärkeänä, että koulutukseen osallistuvilla on riittävästi aikaa sitoa tieteellisiä havaintoja ja teoreettisia käsitteitä käytäntöön työelämälähtöisten tehtävien avulla. Osaaminen syvenee itsereflektion ja kollegiaalisen keskustelun myötä muiden osallistujien ja oman tiimin jäsenten kanssa.

Täydennyskoulutus sai myönteistä palautetta myös jatkuvuudestaan. Kokoonnumme tukemaan osallistujien ja heidän tiimiensä toiveita ja tarpeita yhdeksänä lähipäivänä. Varhaiskasvatuksen pedagogiikan kehittäminen lasten oppimisen tueksi edellyttää pitkäjänteistä itsenäistä etätyöskentelyä verkkoalustalla, jonka Osaamisen yhteisloikka mahdollistaa.

Meri Pihanperä
KM, projektitutkija

Kertomuksia sukupolvelta toiselle

Joukko lapsia seisoo junaradan varrella ja tuijottaa pientä koiraa, joka makaa liikkumattomana raiteilla. Veri virtaa sen valkoisen turkin lomitse maahan. Kotona kolmivuotias Susu kertoo vanhemmilleen järkyttävästä kokemuksestaan: ”Ja sitte se hundeli oli toot ja muutti yber himmel”. Kolme vuosikymmentä myöhemmin Susun tytär istuu ruokapöydän äärellä ja ilmoittaa ruokaa jakavalle lastentarhanopettajalle kolmivuotiaan määrätietoisuudella: ”Ja vill int ha sipul o perun”. Ja miten ollakaan hiljakkoin Susun tyttären tytär, jonka kolmivuotissyntymäpäivää juuri vietettiin, toteaa: ”Ja tyke int om salaattina”.

Oletko varhaiskasvattajana kohdannut tällä tavalla puhuvia lapsia päiväkodissa? Herättikö lasten puheilmaisu sinussa ja tiimisi jäsenissä ihmetystä ja huolta? Mitä tavoitteita ja toimenpiteitä kirjasitte lasten vasuihin ja mitä vastasitte vanhemmille, jotka kääntyivät huolestuneena puolenne: ”Mikael puhuu oudosti, hän jää yksin, kun muut eivät ota häntä mukaan leikkiin. Mitä päiväkodissa ja kotona voisi tehdä lapseni auttamiseksi?”. Opettaja ja tiimin jäsenet saattavat epäillä, että lapsella on kielellinen, tunne-elämän tai sosiaalinen vaikeus. Jos tällainen epäilys herää, opettaja voi kokea tarvetta kutsua ryhmään varhaiskasvatuksen eritysopettajan, joka puolestaan neuvonpidon tuloksena ohjaa lapsen perheineen psykologin tai puheterapeutin arvioitavaksi.

Tutkimusten mukaan kielellinen vaikeus voi siirtyä geneettisesti samassa suvussa sukupolvelta toiselle. On hyvä tietää, että monikielisessä ja yksikielisessä ympäristössä kasvavien lasten geneettinen riski on kuitenkin yhtä suuri. Suomea toisena tai kolmantena kielenään opettelevat lapset päätyvät yksikielisiä ikätovereitaan useammin erityisen tuen piiriin. Nykytutkimuksen valossa kielellisen vaikeuden erottaminen tavanomaisesta monikielisestä kehityksestä onkin haasteellista (Smolander ym. 2016). Tutkimustulos on tärkeä, sillä maahanmuuttajataustaisten lasten osuus on kasvamassa päiväkodeissa.

Lämpimästi tervetuloa Osaamisen yhteisloikka –hankkeen kehittämään täydennyskoulutukseen, jonka tavoitteena on tukea varhaiskasvattajien arviointi- ja vuorovaikutusosaamista päiväkodin arjessa! Ensimmäinen lähipäivä 25.1.2019 aloittaa teeman kielellisten taitojen kehitys, arviointi ja dokumentointi yksi- ja monikielisillä lapsilla.

Maarit Silvén alias Susu

Varhaiskasvatuksen professori, kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi